2011

Öäöä, ei ookkaa tullu hetkee kirjoitettua ku en oo koko blogia muistanut edes. :D Maalikuussa viimeksi kirjoittanut, ohoh.

Muttamutta, mitäs tässä ois tapahtunut. Itseasiassa aika paljonki vaik kirjotettuna se jotenki kuulostaa aina paljo vähemmältä. Tästä lähtien kirjottelen useammin koska haluan itsekki pysyä messis mitä mun elämäs tapahtuu ja näitä on sit vuosien päästä tosi kiva (toivottavasti..) lueskella.

Kesä oli aikojen paras. <3 Minjan kanssa oltiin koooko kesä yhdessä, paitsi 3 vaiko 4 yötä kun olin Sukupuolivähemmistö nuorten kesäleirillä. Ei edes koko kesänä tehtyä kummosempaa, mut Minja on ainut ihminen jonka kanssa voi vain olla hiljaa ja aika kuluu silti siivillä. Oltiin ensin hetki mun kämpillä, mutta tuli joku ihme sotku kaikkien kanssa ja muutin takaisin äidin luo. Loppu kesä meni siis siellä, mitä nyt parisen yötä oltiin mun isän luona, sellanen jokin 4-5 päivää Minjan äidin luona Tohmajärvellä ja yö Minjan isän luona Iisalmessa. Sitten olikin Ruisrock jossa kävin ensimmäistä kertaa ikinä vaikka Turussa aina oon asunut, aika häpeä. Se oli ihan jees, vaikka jatkuvan seisomisen takia selkä kipeytyi ja päähän koski välillä kovan melutason takia. Ahdisti myös se ihmismassa, mutta kaiken kaikkiaan oli kivat festaripäivät ja hienoja artisteja. Parasta oli jakaa se Minjan kanssa vaikka kallis reissu siitä tulikin.

Loppu kesä me ööh.. Syötiin ja katottiin telkkaria.  Mä kävin tallilla aina kun vammasesti bussilla pääsi kulkemaan.

Melko siinä kesän lopussahan Mario Nova "Rio", mun hoitohevonen, lopetettiin. En ois uskonut että se sattuis nii paljo ja sattuis edellee, mutta pikku hiljaa alkaa suurin ikävä helpottaa. Mun piti päästä tapaamaan mun ex-hevostaki, mutta tapaaminen kusi ja sen jälkeen ei omistajasta ole enää kuulunut vaikka oon monesti sähköpostia pistänyt.

Se siitä kesästä sitte. Minja palas kotiinsa Iisalmeen ja alotti Lapinlahden kuvataidelukion. Mä jäin hengaa tylsistyneenä äidin luo, kunnes sain tietää et pääsen alottaa Turun ammatti-instituutissa leipuri-kondiittorin linjan. Olin sielä n. kuukauden ja ihan kivaahan se oli, mutta sen verran tylsää ja puuduttavaa loppujen lopuksi että lopetin. Sain myös kuulla kivoja uutisia että pääsisin töihin eräälle Lapinlahdella sijaitsevaan tallille, mutta se vähän jäi kun sain sen jälkeen kuulla että pääsisin Ylä-Savon ammattiopistoon Iisalmen Peltosalmeen opiskelemaan maatila-alaa. Sekin lähti ihan hyvin, mutta plaaah, nyt loppu koulusta puhumine. Mä oon nyt vähä kahen vaiheil parista asiasta ja päivitän siitä sitte ku keksin ratkaisun.

Syksyllä meidän sairas kissa Hulivili menehtyi ja samoihin aikoihin meni myös meidän kaikki kanit ja mun juuri hetki sitten syntyneet kaninpoikaset. Jänisrutto luultavasti. RIP Pipsa, Pörri, Konsta ja Veikka + poikaset. Sandysta en oo kuullut mitään äidiltä, eli ilmeisesti se on elossa vielä.

Nyt asun viikonloput Minjan luona Lapinlahdella ja arjet asuntolalla Iisalmessa, ainakin nyt väliaikaisesti. Saa kattoo miten päätän ja mihi sitten suuntaan ja miten sitten mun päivät kuluu.

Kiitti moi.

Nomnom mitäs. Olin Minjan hiihtoloman Nurmeksessa ja oli tähän asti varmaan elämäni parhain ja mukavin viikko. Oli sellanen rento fiilis enkä ajatellut yhtään mitään muuta kuin Minjaa koko 9 päivää. Sitä ennen näin myös matkan varrella Nean ja Elisan kun pysähdyin Jyväskylässä. Näin heidät ekaa kertaa, mutta ihan mukavasti se meni siitä huolimatta. Sain myös annettua Nealle piirustuksen jonka tein hänelle 16 vuotis lahjaksi, hänet ratsastamassa hoitohevosensa kanssa. Tuo junamatka meni ihan mukavasti, vaikka ekat tunnit uuvutti. Lisäksi tuntui että se viiminen tunti ei lopu ikinä, mutta vihdoin sitten 6 tunnin junamatkan jälkeen kuulutettiin että juna saapuu Nurmekseen. Sydän hakkasi jännityksestä, mutta kun pääsin halamaan Minjaa niin jännittys laukesi ja mulle tuli parempi olo ku aikoihin.

Mitäs me tehtiin. Katottiin telkkaria, nukuttiin, syötiin, käytiin kahden koiran kanssa lenkillä, möllötettiin kahestaan sängyssä, vierailtiin sukuloimassa jaja.. Ei kai muuta. Ei mitään kovin ihmeellistä, mutta musta se oli just täydellistä. Mulla ei ole koskaan ollut kenenkään kanssa yhtä rento olo. En pelännyt tai ahdistunut missään vaiheessa edes hetkeksi.

Oli ihan mielettömän haikeeta lähteä ja päädyin junaan Minjan kyyneleet poskessani, se teki kipeetä. En ole ikinä potenut sellaista oloa ku junassa. Oli paha olo ikävästä ja tuntu niin väärältä lähteä että teki mieli oksentaa.

Enää 4,5 viikkoa että Minja tulee mun luo! Ihan hiton ikävä jo nyt, mutta ei voi mitään. Onneksi mese on keksitty ja välillä nään mun kultaa webkamerastakin. Mä en oo ketään ihmistä rakastanut tällä tavalla ku Minjaa.

Minjan äiti vähä leikkeli mun hiuksia ja värjäs ne todella kivalla mahonginruskeella värillä! Jotka ei kyllä värin osalta pääse edukseen missään kuvassa, livenä tukka on kivemman värinen.

Asiasta toisiin. Oon rampannu koko ajan (ainaki tuntuu siltä) työkkärissä ja vihdoin rupee tuottamaan tulosta. Ei kylläkään työkkärin ansiosta, vaan ihan omasta aikaansaannosta jopa. Otin yhteyttä ravintola Pikku-Torreen työharjotteluun ja sieltä tuli vastaus että ottvat minut keittiöön hommiin. Toisesta paikasta otettiin yhteyttä ja kuvittelin ensin tämänkin työharjotteluksi, mutta erehdyin. Ravintolalaiva Luluun ihan vakituisiin hommiin TESin mukaiseen palkkaan. Pääkokkina ja ekan kuukauden olisin yksin ja myöhemmin sitten tulisi mun avuksi toinen. Tein omasta mielestäni hyvän vaikutelman pomoon kun kävin työhaastattelussa viime perjantaina. Ja ensi viikon alussa jo saan tietää pääsenkö. Toivotaan nyt että joku super ammattilainen ei hae tuonne koska sain sen käsityksen että paikka olisi mun jos ei mitään traagista tapahdu. Ois kyllä niin hienoa et pelottaa, mulla on jo oma kämppä, Minja ja jos vielä sais ees syksyksi asti oikeita töitä ni mun elämähän rupeis olemaan täydellistä. Se on jo nyt niin hyvä et oon välillä itkeny vaan onnesta. Mitä en todellakaan ois viel vuosi sitten voinu uskoa. Mä rakastan mun elämää vaikka siinä olisikin 958298 asiaa korjattava. Se on nyt parempaa ku se on ollu ikinä. Innolla ootellen soittoa!

Ensi viikolla ainakin on tekemistä. Joka päivä tallille ja viikonloppuna vahtimaan pikkusiskoja taas, olin jo tällä vkl kanssa.

Oon hakenu ainaki 89258258 paikkaan jos vähän huijataan. Aika paljonkin, mut who cares. Enimmäkseen oon pistänyt sähköpostia kokin hommista, sitten pariin paikkaan ilmotin itseni työnhakijaksi ja huomenna soitan vielä pariin paikkaan. Huomenna käyn myös uusimassa työnhakuni koska se loppui kun en ilmestynyt sellaiseen johonkin Nuorten työnhakupäivään kun erehdyin kuukaudesta. Perjantaina on uusi aika haastatteluun jonka jälkeen voin päästä työkkärin järjestämään sosiaalisten tilanteiden ryhmään ja ensi viikolla käyn myös vanhassa to-paikassa kysymässä töitä ja jos ei töitä kuulu niin edes että keittiön emännät voisivat toimia suosittelijoinani kun haen töitä. Puuuuh, ainaki työnhaku yrittää edistyä jos ei muuta. Pettysin ku mun työttömyystuki oli 200 euroa vähemmän ku ennen, pöh. 8( Ja joku palveluohjaajan aikakin on, mut se pitää joko aikastaa tai siirtää myöhemmäksi.

Töttöröö, ei oo tapahtunu oikeen mitään taaskaan. Jännä elämä jeejee. Hmm, no mulla ei toiminu netti hetkeen ja sen aikaa majailin siis isällä ja näin.

Eilen sain parhaan kaverini ja hänen poikastävänsä tänne ja oli ihan kivaa vaikka näitä kahta väsyttikin erityisen paljon ja puolet ajastaan he vain nauroivat, selittivät jotain täysin outoa ja lahnasivat ja valtasivat sänkyni. :D



Näin btw, unirytmini on pelottava. Se vaihtui joksikin aikaa ihan päinvastaiseksi ja nukuin päivät ja valvoin yöt. Noh, nyt oon ruvennut korjaamaan sitä ja viime yönä menin yhdeksältä illalla nukkumaan ja heräsin neljältä aamuyöllä. Oon myös huomannu et heppailu ulkona väsyttää ja son tietty hyvä juttu.

Aa, mua niin hävettää koska oon herkutellu ihan liikaa. Ja joinain päivinä on pitäny niin kiirettä että on syönyt sit huonosti. Kaikest huolimat en nyt kolmeen viikkoon oo laihtunut, mutta en myöskään lihonnut joka on voitto sekin.

Ja hei, se hevonen jota kävin kattoo, oli ihan järkky ihana! Mä nyt sit hoitelen sitä virallisesti ja mun toiseen blogiin Alex & Rio -kirjottelen siitä enemmän, ni en täytä tätä blogia heppajutuilla.

Kaikennäköstä on ollut myös kalenterissa ylhäällä, mutta aika paljon olen joutunut peruumaan erinäisistä syistä.

Oon lähipäivinä ollut yökyläilemässä äidil ja iskäl joka on ollut tosi kivaa. En ois ikinä uskonut et vapaaehtoisesti menisin kummallekaan, mutta son oikeesti kivaa sitten ku asuu yksin ja ei tartte niiden naamoja koko ajan kattella. Menen taas huomenna täysin vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti äidille. :D Joskin veri vetää nyt porukoille myös siitä syystä koska oma netti ei toimi.. Mutta jos niilläkään ei toimeis niin kyllä mä silti mieluummin niiden rikkinäisen netin ku oman rikkinäisen nettini kans olisin. Olispahan seuraa.

Jossain ihme työnhakuhaastattelus olin 4. päivä ja sieltä sain hirveen kasan papereita ja uusia aikoja maaliskuulle mentäväks työkkäriin. Ja sain jonkun "säälikortin". :D Jos mahdollisen työharjottelun jälkeen joku palkkaa mut ni ne saa työkkäriltä max 550 euroa 10 kuukauden ajan joka kuukaudelta, huhu.

Ja mitäs vielä. Tänään olin tallilla ja meni kivasti.
Viime viikolla ja huomen piti mennä kuvaa taas Kiraa ja Nelliä, mut ensin mä peruin ja nyt Kira perui. Tällä viikolla ei siis muuta oo tiedossa, mietittiin laivareissua Tuijan ja Klausin kanssa, mut mulla ei oo kyllä varaa kun kaikki menee bussimatkoihin. Onneksi kohta tulee taas täysmääränen tuki ja sit saa vähän elämäänsä järjestykseen, mm. ostettua bussikortin jol pääsee tooodella paljon halvemmalla tallille ja muutenkin sitten tulee varmaan liikuttua enemmän kavereille ja näin.

Ei tänään irtoo tän enempää.

Tiedän et mun musamaku on tooooodella laaja ja tää on uus kiva biisilöytö, kiitos äitini. :--D

Ainiin, mulla alko melko virallinen laihdutus tossa jokinen aika sitten. Se on vähä menny sen jälkee niin ja näin, 2 ekaa päivää meni tosi hyvin. Nyt en oo liikkunu mihinkää ja en oo syönytkää kovin säännöllisesti ja sit ku on tullu yhtäkkiä nälkä ni on syöny vaan jotain helppoa ja ei niin terveellistä. Kaikesta huolimatta oon pysyny ihan hyvin kurissa ja onnistunu radikaalisti rajottaa melkein kaiken epäterveelliset ruoat/herkut pois. Oon myös tehnyt päivisin ihan kunnolla ruokaa enkä enää ostellu valmisruokia niinku jonkin aikaa sorruin tekemään.

Kuha kesä tulis ni tekis mieliki liikkua. Ketä huvittaa pimeässä, kylmässä ja liukkaassa liikkua? Ja jalkapalloaki tosi kiva potkia ku jokanen vapaa alue on metrin lumikerroksen peittämä. Lisäksi kun joutuu viel menee yksin. Oon tässä nyt pari päivää lenkkeilly ja se on ollu ihan kivaa yksinki ku on musiikkia messissä.

Jos tän hoitohevosen myötä tulis nyt liikuttua sen verran et paino vähän laskis ees kesään ja sit kesällä aloittais aktiivisemmin liikkumisen skeittauksen, jalkapallon ja uimisen kanssa. Ja joo, kyllähän noita kaikkea voi tehdä talvellakin, mutta skeittihalli on yheltä kerralta 2 euroa, jalkapallo on tunti hallissa ni 4 euroa ja uiminen on maailman hirveintä uimahallissa. Ja noi sujmmat voi tuntua pieniltä, mut mun työttömyystuki ei ny kovin suuri oo vuokran + laskujen + ruoan + kanien ruoan jälkeen. Lisäks mä en aijo tuhlata mihinkää ylimääräsen vaan kerätä rahaa matkusteluun, silläki uhalla sitten etten liiku vaan istun kotona.

--

Tänään piti mennä sinne tallille kattoo sitä hevosta, mutta vaikka aamu alko hyvin ja hyppäsin oikeaan bussiin niin pyörin jossain päin Turun pusikoita 2 tuntia kolmessa eri bussissa löytämättä perille. No mutta näinpähän seutua ja enköhän löydä ens kerralla perille. Omistaja kyllä ymmärsi kai minua ja sovittiin uus yritys ens tiistaiksi.

--

Tylsä viikonloppu.

Ja ihan vaan koska tää on mun lempibändi ja lempilastenloru lapsuudesta.

Tammikuun viiminen viikko

Rahatilanteen ollessa vielä helmikuun loppuun asti melko olematon niin päätin jättää tuon keikan välistä mistä puhuin viime postauksessa. Eikä se mua mitenkään harmitakkaan, kun en lippuakaan ollut ostanut. Sen tilalle sovittiin tapaaminen tuon mun ehkä tulevan hoitohevosen kanssa ja siis Littoisiin Hannulan tallille menen tuolloin lauantaina keskipäivällä. Ootan jo iha kauheesti hevosen tapaamista, ja tietty omistajankin. :D Facebookattu ollaan jonkin verran ja vaikuttaa tosi mukavalta tyypiltä, niin kuin hevonenkin.

Hevonen on siis lv-ruuna, mutta ei ole ikinä juossut raveissa. Mario Nova nimeltään.
http://www.sukuposti.net/hevoset/82553

Semmonen ihanan kuulonen 20 vuotias herra joka kylläkin palailee nyt sairaslomalta ja sairastaa cushingin tautia.



Ei mun elämä viime postauksen jälkeen oo tästä mihinkään muuten muuttunut. :D

Otinpa hyllyn perältä mun hevoskamat ja tuli aika nostalginen olo niitä kattellessa, tuli ne kunnon ponipoika-päivät mieleen ja toivottavasti ne nyt palautuis taas, ees pieni muotoisesti.
Toisista kevät hansikkaista puuttuu pari, mut eiköhän sen kerkee kesäks ettiä. Suurempi menetys on se et mulla ei ole minkäänlaisia talvihansikkaita jotka kelpais tallille ja olis tarpeeks lämpimät, mutta mä tutkin pikasesti ja ainakin Horzelta löytyy halvalla semmosia.
Toinen suuri menetys on et mun parhaimmissa tallisaappaissa on 2cm kokoinen reikä melko alhaalla nilkassa. Ja uudet tuollaiset maksaa noin 30-50 euroa, hitto. Toivon pärjääväni noilla ja ostavani sitten kesäksi uudet.

**

Olin maanantain ja tiistain äidillä ja oli ihan mukavaa. Datailin jonkin verran, järjestelin vähän tavaroita ja etin mun kirjoja luokkahuoneista. Yritin myös ettiä mun luistimia, mutta väärästä paikasta, kotiin kun pääsin niin muistu mieleen missä ne viimeksi näin.
Sain myös paljon ruokaa äidiltä, jeeij, ei tartte hetkeen ite ostella mitään. Ja vaikka pyysin vain 2,50 euroa bussirahaa niin äiti ihan omasta tahdosta tunki käteen 20 euroa. Iso kiitos siitä hänelle, ei raha koskaan pahitteeks oo yksin asuvalle työttömälle.

Ei kai tällä kertaa muuta, piti vaan tulla hehkuttamaan tuota hevosta, toivottavasti on yhtä kiva kuin miltä kuulostaakin.