Muttamutta, mitäs tässä ois tapahtunut. Itseasiassa aika paljonki vaik kirjotettuna se jotenki kuulostaa aina paljo vähemmältä. Tästä lähtien kirjottelen useammin koska haluan itsekki pysyä messis mitä mun elämäs tapahtuu ja näitä on sit vuosien päästä tosi kiva (toivottavasti..) lueskella.
Kesä oli aikojen paras. <3 Minjan kanssa oltiin koooko kesä yhdessä, paitsi 3 vaiko 4 yötä kun olin Sukupuolivähemmistö nuorten kesäleirillä. Ei edes koko kesänä tehtyä kummosempaa, mut Minja on ainut ihminen jonka kanssa voi vain olla hiljaa ja aika kuluu silti siivillä. Oltiin ensin hetki mun kämpillä, mutta tuli joku ihme sotku kaikkien kanssa ja muutin takaisin äidin luo. Loppu kesä meni siis siellä, mitä nyt parisen yötä oltiin mun isän luona, sellanen jokin 4-5 päivää Minjan äidin luona Tohmajärvellä ja yö Minjan isän luona Iisalmessa. Sitten olikin Ruisrock jossa kävin ensimmäistä kertaa ikinä vaikka Turussa aina oon asunut, aika häpeä. Se oli ihan jees, vaikka jatkuvan seisomisen takia selkä kipeytyi ja päähän koski välillä kovan melutason takia. Ahdisti myös se ihmismassa, mutta kaiken kaikkiaan oli kivat festaripäivät ja hienoja artisteja. Parasta oli jakaa se Minjan kanssa vaikka kallis reissu siitä tulikin.
Loppu kesä me ööh.. Syötiin ja katottiin telkkaria. Mä kävin tallilla aina kun vammasesti bussilla pääsi kulkemaan.
Melko siinä kesän lopussahan Mario Nova "Rio", mun hoitohevonen, lopetettiin. En ois uskonut että se sattuis nii paljo ja sattuis edellee, mutta pikku hiljaa alkaa suurin ikävä helpottaa. Mun piti päästä tapaamaan mun ex-hevostaki, mutta tapaaminen kusi ja sen jälkeen ei omistajasta ole enää kuulunut vaikka oon monesti sähköpostia pistänyt.
Se siitä kesästä sitte. Minja palas kotiinsa Iisalmeen ja alotti Lapinlahden kuvataidelukion. Mä jäin hengaa tylsistyneenä äidin luo, kunnes sain tietää et pääsen alottaa Turun ammatti-instituutissa leipuri-kondiittorin linjan. Olin sielä n. kuukauden ja ihan kivaahan se oli, mutta sen verran tylsää ja puuduttavaa loppujen lopuksi että lopetin. Sain myös kuulla kivoja uutisia että pääsisin töihin eräälle Lapinlahdella sijaitsevaan tallille, mutta se vähän jäi kun sain sen jälkeen kuulla että pääsisin Ylä-Savon ammattiopistoon Iisalmen Peltosalmeen opiskelemaan maatila-alaa. Sekin lähti ihan hyvin, mutta plaaah, nyt loppu koulusta puhumine. Mä oon nyt vähä kahen vaiheil parista asiasta ja päivitän siitä sitte ku keksin ratkaisun.
Syksyllä meidän sairas kissa Hulivili menehtyi ja samoihin aikoihin meni myös meidän kaikki kanit ja mun juuri hetki sitten syntyneet kaninpoikaset. Jänisrutto luultavasti. RIP Pipsa, Pörri, Konsta ja Veikka + poikaset. Sandysta en oo kuullut mitään äidiltä, eli ilmeisesti se on elossa vielä.
Nyt asun viikonloput Minjan luona Lapinlahdella ja arjet asuntolalla Iisalmessa, ainakin nyt väliaikaisesti. Saa kattoo miten päätän ja mihi sitten suuntaan ja miten sitten mun päivät kuluu.
Kiitti moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti