perjantai 28. tammikuuta 2011

Ainiin, mulla alko melko virallinen laihdutus tossa jokinen aika sitten. Se on vähä menny sen jälkee niin ja näin, 2 ekaa päivää meni tosi hyvin. Nyt en oo liikkunu mihinkää ja en oo syönytkää kovin säännöllisesti ja sit ku on tullu yhtäkkiä nälkä ni on syöny vaan jotain helppoa ja ei niin terveellistä. Kaikesta huolimatta oon pysyny ihan hyvin kurissa ja onnistunu radikaalisti rajottaa melkein kaiken epäterveelliset ruoat/herkut pois. Oon myös tehnyt päivisin ihan kunnolla ruokaa enkä enää ostellu valmisruokia niinku jonkin aikaa sorruin tekemään.

Kuha kesä tulis ni tekis mieliki liikkua. Ketä huvittaa pimeässä, kylmässä ja liukkaassa liikkua? Ja jalkapalloaki tosi kiva potkia ku jokanen vapaa alue on metrin lumikerroksen peittämä. Lisäksi kun joutuu viel menee yksin. Oon tässä nyt pari päivää lenkkeilly ja se on ollu ihan kivaa yksinki ku on musiikkia messissä.

Jos tän hoitohevosen myötä tulis nyt liikuttua sen verran et paino vähän laskis ees kesään ja sit kesällä aloittais aktiivisemmin liikkumisen skeittauksen, jalkapallon ja uimisen kanssa. Ja joo, kyllähän noita kaikkea voi tehdä talvellakin, mutta skeittihalli on yheltä kerralta 2 euroa, jalkapallo on tunti hallissa ni 4 euroa ja uiminen on maailman hirveintä uimahallissa. Ja noi sujmmat voi tuntua pieniltä, mut mun työttömyystuki ei ny kovin suuri oo vuokran + laskujen + ruoan + kanien ruoan jälkeen. Lisäks mä en aijo tuhlata mihinkää ylimääräsen vaan kerätä rahaa matkusteluun, silläki uhalla sitten etten liiku vaan istun kotona.

--

Tänään piti mennä sinne tallille kattoo sitä hevosta, mutta vaikka aamu alko hyvin ja hyppäsin oikeaan bussiin niin pyörin jossain päin Turun pusikoita 2 tuntia kolmessa eri bussissa löytämättä perille. No mutta näinpähän seutua ja enköhän löydä ens kerralla perille. Omistaja kyllä ymmärsi kai minua ja sovittiin uus yritys ens tiistaiksi.

--

Tylsä viikonloppu.

Ja ihan vaan koska tää on mun lempibändi ja lempilastenloru lapsuudesta.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Tammikuun viiminen viikko

Rahatilanteen ollessa vielä helmikuun loppuun asti melko olematon niin päätin jättää tuon keikan välistä mistä puhuin viime postauksessa. Eikä se mua mitenkään harmitakkaan, kun en lippuakaan ollut ostanut. Sen tilalle sovittiin tapaaminen tuon mun ehkä tulevan hoitohevosen kanssa ja siis Littoisiin Hannulan tallille menen tuolloin lauantaina keskipäivällä. Ootan jo iha kauheesti hevosen tapaamista, ja tietty omistajankin. :D Facebookattu ollaan jonkin verran ja vaikuttaa tosi mukavalta tyypiltä, niin kuin hevonenkin.

Hevonen on siis lv-ruuna, mutta ei ole ikinä juossut raveissa. Mario Nova nimeltään.
http://www.sukuposti.net/hevoset/82553

Semmonen ihanan kuulonen 20 vuotias herra joka kylläkin palailee nyt sairaslomalta ja sairastaa cushingin tautia.



Ei mun elämä viime postauksen jälkeen oo tästä mihinkään muuten muuttunut. :D

Otinpa hyllyn perältä mun hevoskamat ja tuli aika nostalginen olo niitä kattellessa, tuli ne kunnon ponipoika-päivät mieleen ja toivottavasti ne nyt palautuis taas, ees pieni muotoisesti.
Toisista kevät hansikkaista puuttuu pari, mut eiköhän sen kerkee kesäks ettiä. Suurempi menetys on se et mulla ei ole minkäänlaisia talvihansikkaita jotka kelpais tallille ja olis tarpeeks lämpimät, mutta mä tutkin pikasesti ja ainakin Horzelta löytyy halvalla semmosia.
Toinen suuri menetys on et mun parhaimmissa tallisaappaissa on 2cm kokoinen reikä melko alhaalla nilkassa. Ja uudet tuollaiset maksaa noin 30-50 euroa, hitto. Toivon pärjääväni noilla ja ostavani sitten kesäksi uudet.

**

Olin maanantain ja tiistain äidillä ja oli ihan mukavaa. Datailin jonkin verran, järjestelin vähän tavaroita ja etin mun kirjoja luokkahuoneista. Yritin myös ettiä mun luistimia, mutta väärästä paikasta, kotiin kun pääsin niin muistu mieleen missä ne viimeksi näin.
Sain myös paljon ruokaa äidiltä, jeeij, ei tartte hetkeen ite ostella mitään. Ja vaikka pyysin vain 2,50 euroa bussirahaa niin äiti ihan omasta tahdosta tunki käteen 20 euroa. Iso kiitos siitä hänelle, ei raha koskaan pahitteeks oo yksin asuvalle työttömälle.

Ei kai tällä kertaa muuta, piti vaan tulla hehkuttamaan tuota hevosta, toivottavasti on yhtä kiva kuin miltä kuulostaakin.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Tammikuu 2011

Tättärää, tammikuuta siis elellään ja tosi kivasti on alkanut. Harmittaa sen osalta että olen ollut työhaastattelussa ja lähetellyt monia työhakemuksia mutta töitä ei ole kuulunut, varmaankin työkokemuksen puutteen takia. Mitenköhän sitä edes keräisi kun kaikki vaativat 5 vuoden kokemuksen. Työasiat kuitenkin on tylsiä, eli lopetan tähän.

10.01.-11 uskalsin pistää eräälle ihanalle tytölle videon jossa kysyn häntä yhteen ja päivää vaille 2 viikkoa on nyt sitten tähän päivään mennessä tullut täyteen. Oot tärkee mulle, Minja.

Tammikuun toisena viikonloppuna Senni, Linda, paras ystäväni Tuija ja hänen poikaystävänsä Klaus tulivat kahvittelemaan mun luo pariksi tunniksi. Juteltiin kaikesta turhasta ja pelottelin Klausia silittelemällä tämän jalkaa ja vetämällä parrasta, saipahan poika kunnon traumat kun nähtiin ensimmäisen kerran ikinä. :D Ollaan kylläkin juteltu melko paljonkin netissä ja on se kyllä aika kelvollinen poikaystävä mun parhaalle kaverille. Tosi mukava ja olen kateellinen sen hienolle parralle.

Muutenkin onkin aika lail tullut vain koomailtua sisällä, dataillen ja syöden. Masentaa jonkin verran talvi ja siksi olenkin pysytellyt niin taidokkaasti sisällä kuin vain onnistuu. Lumi ja jää on niin kerta kaikkisen turhaa, menee joka paikkaan, liukastuu koko ajan ja on kylmää. Lisäksi voisin mieluusti hillua ilman paitaa ja capreissa koko vuoden. :D
Mutta talvi on ulkona, minä sisällä joten kaikki hyvin.

Mun vanha tuttu piti luokkalaistensa kanssa pukunäytöksen kun he opiskelevat vaatetusartisaaneiksi. Aihe ei niinkään ollut mielenkiintoisempia mielestäni, mutta ihan avoimin mielin mä kävin katsomassa Kiran kanssa näytöksen. Kivan näköisiä pukuja ja showsta oli saatu ihan kiva, ei siellä tylsää kerennyt tulla. Kira tuli myöhässä sinne ja olinkin hänelle asiasta vähän närkästynyt, mutta hänen pirteä asenne ja kun hän vielä pyysi minua jäämään hengaamaan keskustaan niin en mä osannut mököttää enää. Siinä sitten kulutettiin aika paljonkin aikaa vain juttelemalla turhasta ja suurimmaksi osaksi naurettiin Kiran yläasteen koululaisille. Oli tosi kivaa päästä ulos asunnosta kivan ihmisen kanssa ja jutella vaan paskaa kaikista. :D
Mäkin huomasin että nyt kun olen tapaillut useammin ihmisiä niin en ole enää niin sulkeutunut ja omissa oloissa kuin ennen. Osaan höpötellä kaikesta turhastakin ja nauraa asioille ääneen, ennen kuin tyydyin hymyilemään oikeasti hauskallekkin asialle.

Yksi päivä sain hirveän innostuksen ja siivosin lattiasta kattoon koko kämpän, tietokonepöydän johtokasaa myöten. Leipälaatikon, ylimääräisen häkkikehikon ja näppäimistön pahvilaatikon kanssa sain muokattua kämppää niin että telkkarin ja tietokoneen johdot ovat kaneilta suojassa. Eli nyt kanit saavat olla täysin vapaana koko kämpässä yaay. Tosin öitä eivät saa, eivätkä kun lähden jonnekkin. Samaten jokaisella on tietty tuntimäärä vapaana oloa, koska en voi kaikkia samaan aikaan päästää.





Ilmottauduin myös Setan kouluttajakoulutukseen joka pidetään toukokuun toinen viikonloppu Porissa. Lisäksi olen menossa lähiaikoina katsomaan mahdollista tulevaa hoitohevosta, mutta kerron asiasta enemmän jos ja kun asia varmistuu.

Ensi viikonloppuna olisi sitten tiedossa Bring Me the Horizonin -keikka jos vain rahatilanne sallii ja lippuja on vielä pari päivää että pääsisi edes alustavasti varaamaan lipun. Muuta tässä tammikuussa ei ainakaan kalenterin mukaan ole eikä tule tapahtumaan näillä mennään.
Henkisesti ja fyysisesti olo ollut tosi hyvä ja tasanen ja olo vaan paranee päivä päivältä ja kohta on kevätki yaay.

ps. kokoelma kasvaa<3


Ja sain pitkästä aikaa piirrettyä ihan kunnolla.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Vuosi 2010

Piilotin melkein puoleksi vuodeksi tämän blogin ja meinasin etten tätä kirjoita enää, kuitenkin olen löytänyt uuden innostuksen kirjoittamiseen ja nettiin on niin paljon helpompi purkautua ja kertoilla asioista. Siksipä päätin herättää tän taas henkiin.

Mulla ois niin paljon sanottavaa ja niin vähän aikaa, muttaah.. Tai no ei välttämättä liian vähän aikaa, mutta liian vähän energiaa kertomaan yksityiskohtaisesti kaikesta, niin kuin aijon jatkossa tehdä.

Loppuvuosi 2010 meni melko mukavasti. Olin työssäoppimassa kahdessa todella kivassa paikassa, tapasin jonkin verran ystäviäni ja joulukuussa käteen tarttui suurtalouskokin tutkintotodistus, yaaay!

Koulua, kotitöitä ja kavereita, siinä se vuosi 2010 menikin. Eikä kyllä haittaa yhtään vaikka kovinkaan paljon järkevää ole tullut tehtyä kuin tuo koulu. Selvisin koulusta melkein kunniakkaasti ja sain 2,6 keskiarvon joka on 1-3 asteikolla mun mielest tosi hyvä.

Päätänki tän huippuhienon päivityksen siis vuoden 2010 kuviin ja aloitan puhtaalta pöydältä kertomalla ensi kirjoituksessa vuoden 2011 tammikuustani.